Toiveeni omista hautajaisistani

En ole pitkään aikaan kirjoittanut tähän blogiini, sillä olen kirjoittanut paljon muualle. Tätä kirjoittaessani minua odottaa seuraavana päivänä pienehkö leikkausoperaatio, joka on rutiinitoimenpide. Jos kuitenkin kaikki menee pieleen, niin tänä korona-aikanarajoitustenkin vuoksi haluaisin kertoa, mitä toivoisin hautajaisiltani.

1. Hautapaikka ja pappi

Joidenkin mielestä olen itsekäs, mutta toivoisin päätyväni arkkuhaudatuksi Turun Pyhän Katariinan kirkon hautausmaalle. Tiedän, että läheiseni saattavat haluta minut Keski-Uudellemaalle, mutta en halua missään tapauksessa Keravan hautausmaalle isäni kanssa samaan hautaan. Se, miksi en halua uurnahautausta, johtuu siitä, että voin olla tieteellekin kiinnostava tapaus vammaisuuteni vuoksi. Tämä on siis vahva toiveeni.

Minulla on myös paha tapa siinä, että laitan ihmisiä arvojärjestykseen. Astrologisesti asia voi liittyä siihen, että olen kuultani leijona. Onnekas olen siinä, että tunnen monia pappeja, joista pidän. Tässä tulee hiukan perusteluja, miksi olen päätynyt tällaiseen järjestykseen. Käytän papeista vain etunimiä.

Ensisijaisesti toivoisin kotiseurakuntani pappia Annaa, sillä hän tuntee minut parhaiten ja hän on itse asiassa ehkä korona-ajan läheisin ihminen minulle siksi, että en ole muiden (poislukien äitini ja siskoni) kanssa ollut tekemisissä niin paljon. Toisella sijalla on Leena, kirkkoherramme, jonka kanssa olen jonkin verran tehnyt yhteistyötä ja hänetkin tunnen niin hyvin, että koen hänet läheiseksi. Loput järjestykset menee seuraavasti, perustelut ovat läheisyys ja ajallinen yhteistyö: 3. oppilaitospappi Tiina, 4. oppilaitospappi Mia, 5. Miika, 6. Sinikka ja 7. kirkkoherra Merja. Jos taas minut haudataan Keski-Uudellemaalle, silloin järjestys, mikäli edellämainituista kukaan ei ole käytettävissä esimerkiksi koronarajoitusten vuoksi, olisi järjestys seuraava: 1. Suvi-Maria, 2. Maijaleena, 3. Jussi ja 4. Katri. Enemmänkin tunnen pappeja, mutta haluan tehtävään ihmisen, jolla on vankat käsitykset itsestäni ja joka on ihmisenä samoilla linjoilla kanssani.  

2. Siunaustilaisuus ja muistotilaisuus

On selvää, että siunaustilaisuuteen voi tulla yhtä aikaa vain 10 henkeä. Näin ollen toivoisin, että se lähetettäisiin suorana netissä kahteen paikkaan. Toivoisin seurakunnan järjestävän toisen lähetyksen joko Nummen seurakuntakodille tai Katariinan pappilaan ja toisen oppilaitospappien avustamana Kampuskappeliin. 

Toivon siunaustilaisuuteen seuraavaa musiikkia. Koska olen euroviisujen ystävä, haluan jonkin verran viisuihin liittyvää musiikkia. En ole nyt varma musiikin määrästä, mutta haluaisin jotakin tällaista musiikkilistaa:

- aluksi Aarno Ranisen On hetki,

- virsinä Päivä vain ja hetki kerrallansa ja Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan,

- Lea Lavenin Aamulla rakkaani näin,

- saattolauluna Viktor Klimenkon Aurinko laskee länteen, jota olen laulanut karaokessa joskus, kuten tuota On hetkeäkin.

Vara- tai lisälauluina laitan Laura Närhin Mä annan sut pois ja Seija Simolan Laulu kuolleelle rakastetulle. Toivon siunaustilaisuuden olevan hengellisen painotuksen sijasta olevan henkinen, sillä suuri osa toivevieraistani eivät ole uskonnollisia.

Hautaan kätkemisen yhteydessä toivon, että kaikki halukkaat saisivat tulla. Näin ollen toivon, että kaikki voisivat sopia siitä, miten menetellään. 

Muistotilaisuuteen toivon yhteislauluiksi seuraavia:

- Arja Saijonmaan Ystävän laulu

- Laura Närhin ja Tehosekoittimen Hetken tie on kevyt

- Lempieuroviisujani tilaisuuteen sopivasti: Gigliola Cinquettin Si (laulakaa suomeksi Lea Lavenin Niin), Anneli Saariston La Dolce Vita, Katri Helenan Katson sineen taivaan (vaikka se ei olekaan kaikkien aikojen suosikkejani, mutta pidän kovasti), Seija Simolan Anna rakkaudelle tilaisuus ja loppulauluna Molitvan itse kirjoittamani suomenkielinen versio Rukoilen. 

- Toivon myös, että äitini ja siskoni voisivat valita molemmat yhden yhteislaulun. 

Tahdon myös taustamusiikkina soivan muita suosikkieuroviisujani ja muutakin: viisuista saisivat soida Sin ja Molitvan lisäksi Grande Amore (Italia 2015), Vuelve Conmigo (Espanja 1995), Seninle bir dakika (Turkki 1975), I evighet (Norja 1996), Aava (Suomi 1998), Un jour, un enfant (Ranska 1969) ja balkanviisuja Lane moje (Serbia ja Montenegro 2004), Lejla (Bosnia-Hertsegovina 2006) ja Oro (Serbia 2008). Suomen viisuista soikoon lisäksi Valoa ikkunassa (1961), Varjoon - suojaan (1967), Lapponia (1977), Fantasiaa (1983), Eläköön elämä (1985), Päivä kahden ihmisen (1986), Sata Salamaa (1987), Tule luo (1993) ja När jag blundar (2012). Karsintakappaleista Olet uneni kaunein (2007), Virginia (2008) ja Kirkas kipinä (2009) ovat parhaimmistoa.

3. Kukat, arkunkantajat ja vieraat

Haluan kukkien siunaus- ja hautajaistilaisuudessa olevan valkoisia, sinisiä ja violetteja. Sama koskee arkkulaitetta ja hautavihkoja. Kuitenkin mitä en halua, on ruusut ja punaiset ja varsinkin keltaiset kukat. Punaisia ruusuja rakastan toki, mutta ne symboloivat minulle suurempaa rakkautta. Sellaista ei ole tullut keneltäkään. Jos kahvitilaisuuteen tulee kukkia, hankkikaa soilikkeja (multaan istutettuina, värillä ei väliä) ja tilaisuuden päätyttyä antakaa ne äidilleni. 

Arkunkantajiksi olen pyytänyt ystäviäni Aapoa ja Elisaa. Heidän lisäkseen tietenkin äitini ja siskoni kuuluvat mukaan vieraisiin, mutta eivät arkunkantajiin. Muut toivomani henkilöt ovat FM ja KTM Riina (Turun Vihreistä), KM Niina (opintoasiantuntija, ollut myös Vihreissä), VTK (?) Eija (sosiologi), hoitaja & fil. yo (?) Anna sekä lisäksi KTM Juho, HuK Ville ja FM Mika sekä FM ja VTK Helena (nämä viisi ovat jotenkin kytkeytyneet Vihreisiin). Lisäksi edesmenneen ystäväni äiti Jaana on uskollisen läheinen ystävä. Kaikki eivät mahdu koronarajoitusaikoina suoraan mukaan. Neuvotelkaa siis. DI Maxia pyydän organisoimaan ylimääräisen katselu- ja muistotilaisuusryhmän Uudellemaalle. Jos Kampuskappeliin saadaan samanlainen ryhmä, ovat etenkin tämän vuoden Spektrin hallituksen jäsenet tervetulleita. 

Haluan mukaan siis niitä ihmisiä, jotka ovat minulle läheisiä. Osa jää mainitsematta, sillä tunnen paljon ihmisiä. Toivottavasti kukaan ei loukkaannu siitä; ettei tullut nimetyksi.

4. Muistokirjoitus

Olisin iloinen, jos minusta tehtäisiin muistokirjoitus Helsingin Sanomiin. Kirjoittajiksi toivon etenkin Elisaa ja siskoani. Mitä useampi osallistuu, sen parempi. 

Lopuksi kaikille yhteisesti kiitos.

Ykkösehdokkaani Vihreiden puheenjohtajaksi: Touko Aalto

Mietin pitkään, tulenko kertomaan omaa suosikkiani puheenjohtajaehdokkaista. Jo kakkossijalle jonkun paneminen tuntuu kurjalta ja suorastaan selkään puukottamiselta. Kaikilla kuudella on hyvät meriitit tehtävään. Oma suosikkinihan alun perin oli Outi Alanko-Kahiluoto, mutta hänhän joulukuun lopussa suureksi harmikseni ilmoitti, ettei ole tällä kertaa mukana.



Outi nostaa esiin vahvasti sosiaalisen oikeudenmukaisuuden teemoja ja tätä voin vaatia tulevalta puheenjohtajaltakin. Kahdella ehdokkaista olen kokenut näiden teemojen olevan minua erityisesti koskettavalla tasolla. Toinen näistä ehdokkaista on Touko ja toinen Maria Ohisalo. En voi väittää, etteivät muutkin ehdokkaat olisi hyviä sosiaalipolitiikassa. Kaikilta ehdokkailta toki toivon lisää sosiaalipoliittisia avauksia.



Vastakkainasettelusta Helsingin ja muun maan välillä on jonkin verran puhuttu. Siitä ei pidetä. Enkä ihmettele sitä, sillä ihmiset asuvat eri syistä omissa asuinpaikoissaan. Kuitenkin asuinpaikka ei ole merkityksetön. Vihreiden tulee puhutella koko maata ja tiedän, että kaikki ehdokkaat kuusamolaista Mika Flöjtiä lukuun ottamatta ovat yliopistokaupunkien kunnallispolitiikassa mukana - Mika on ansiokkaasti mukana Kuusamon kuntapolitiikassa ja Pohjois-Pohjanmaan maakuntapolitiikassa. Jyväskylässä Vihreät teki Toukon johdolla erinomaisen tuloksen. Jyväskylä onkin kaupunki, jonne tulee väkeä koko Suomesta. Tässäkin on vahva puolto juuri Toukolle.



Puhuttelevia ovat kaikki ehdokkaat, sitä ei sovi kiistää. Kuitenkin on otettava huomioon myös se, että yksi puheenjohtajan tehtävä on johtaa puoluehallitusta. Tässä mielessä Krista Mikkonen on toiminut täydet kaksi kautta ja Toukollakin tulee kaksi kautta täyteen. Lisäksi Marialla tulee ensimmäinen kausi täyteen. Heillä on tässä pätevää kokemusta, enkä ainakaan itse voi sivuuttaa sitä millään.



Olen jo monta vuotta sitten kertonut olevani feministi ja ylpeä siitä. Viherfeminismiini kuuluu se, että sukupuolten välinen tasa-arvo on tärkeää. Toisaalta kaikenlaiset lasikatot pitää poistaa ja sukupuoli ei saa olla este valinnalle. Sen vuoksi en aseta sukupuolivaatimusta puheenjohtajalle.



Lopuksi haluan muistuttaa, että kaikilla kuudella ehdokkaalla on hyvät puolensa. Emma Kari on kunnostautunut lasten päivähoidon ja eläinten oikeuksien puolustamisessa. Krista Mikkonen on erityisen kokenut politiikassa ja on luonteeltaan maltillinen. Maria Ohisalo on erinomainen keskustelija ja tuntee ihmisten ahdingon erityisen hyvin. Mika Flöjt on todella ahkera ja puolustaa ympäristön hyvinvointia tarmokkaasti. Olli-Poika Parviainen on laaja-alainen viestijä ja myönteistä tulevaisuutta henkivä. Touko Aalto on suurten linjojen visionääri ja varsin velvollisuudentuntoinen. Jos nämä kaikkien ominaisuudet yhdistää, olisi tuloksena sellainen superpoliitikko, josta muut puolueet olisivat kateudesta vihreitä.



En tule julkistamaan muiden ehdokkaiden preferenssijärjestystäni. Halusin kuitenkin tuoda esille ykkösehdokkaani, koska pidän tärkeänä sitä, että puolueemme voidaan tuntea koko Suomen puolueeksi. Kasvumahdollisuuksia ja potentiaalia nousuun on etenkin Hämeessä, Satakunnassa, Pohjanmaalla ja Lapissa.



Tämä kirjoitukseni on tietenkin vain henkilökohtainen mielipiteeni. Tämä ei ole minkään Vihreiden jäsenyhdistyksen kanta. Jäseniä patistan vain ylipäätään äänestämään, sillä äänestyksen tulos lasketaan vain, jos äänestysprosentti on yli 50.



Ystävällisin vihrein terveisin,



Jukka

Toiveeni Vihreiden puheenjohtajaksi: Outi Alanko-Kahiluoto

Ville Niinistö on johtanut Vihreää liittoa kolmena kautena ja puolueen rotaatiosääntö vaatii häntä väistymään. Koska Ville on hoitanut tehtävänsä varsin mallikkaasti, on hänen seuraajansa oltava erittäin hyvä ja pätevä poliitikko.

Sinänsä kuka tahansa voisi olla ehdolla seuraavaksi puolueemme puheenjohtajaksi. En tiedä vielä kenenkään ehdokkuutta varmaksi. Sen sijaan tiedän, että oma ykkössuosikkini on Outi Alanko-Kahiluoto.

Outi on ajanut vahvasti sosiaalisen oikeudenmukaisuuden teemoja julkisuudessa. Me Vihreät olemme tuoneet esille entistä vahvemmin sen, kuinka tärkeää on taistella yhdenvertaisuuden puolesta. Me emme hyväksy koulutusleikkauksia, emmekä vähävaraisten aseman kurjistamista. Outi on toiminut näiden lisäksi myös varsin vammais- ja nuorisomyönteisesti.

Outissa yhdistyy monialaisuus; hän tuntee kulttuuri-, opetus- ja sosiaalialoja, mutta myös ympäristö- ja puolustusasiat ovat hänelle tuttuja. Vaikka itse en vaadi puolueen puheenjohtajalta kansanedustajuutta, on siitä kokemuksesta etua.

Ikä ja sukupuoli ovat merkittäviä asioita. Vihreillä on ollut nyt yli 5 vuotta miespuheenjohtaja, joten siitä näkökulmasta katsoen olisi reilua valita nainen. Tämän lisäksi vihreillä on ollut nuorehko puheenjohtaja vuodesta 2009. Nyt siis olisi aika kypsemmälle puheenjohtajalle. Puolueemme yksi perusperiaate on yhdenvertaisuus, joka antaa tilaa kaikenikäisille ja -sukupuolisille. Tässäkin mielessä Outi täyttäisi kriteerit.

Toivon Outin ilmoittavan ehdokkuudestaan mahdollisimman pian. Jos Outi päättää olla lähtemättä ehdolle, toivon Johanna Karimäen asettuvan ehdolle. Itse katsoisin erinomaisen Touko Aallon täyttävän monet kriteerit, mutta moni tuntuu haluavan naisen puheenjohtajaksi. Eduskuntaryhmän ulkopuolelta nostaisin pätevän varapuheenjohtaja Maria Ohisalon yhdeksi vaihtoehdoksi.

t. Jukka

Näistä syistä Suomen euroviisuedustajan 2016 tulisi olla Eini!

Niin kuin jotkut tietävät, olen ollut jo lapsesta asti euroviisuharrastaja. Joskus olin kuvitellut olevani euroviisufani, mutta ollessani Viisufanit ry:n puheenjohtaja 2005 ymmärsin, että olen ihan jotakin muuta. Siitä alkoi myös kuutisen vuotta kestänyt euroviisutoimittajaharrastukseni. Sinä aikana sain tutustua moniin artisteihin, organisaatioihin ja myös euroviisufaneihin. Vuonna 2007 sain kirjoittaa Serbian euroviisun Molitvan suomenkielisen version Rukoilen.

Olen ollut aina omakielisten viisujen kannattaja. Tässä mielessä Eini onkin ainoa jäljellä oleva kandidaatti, jota voin äänestää. Vaikka olisi kuinka mukava artisti tai jopa tärkeä ystävä esittäjänä, en voisi äänestää esimerkiksi kokonaan englanninkielistä kappaletta Suomen edustajaksi – mutta tuen kyllä heitäkin muuten. Kun kahtena viime vuotena maat ovat sulautuneet melkein yhdeksi massaksi edustaen maataan englanniksi, ovat kulttuuriset piirteet kadonneet miltei täysin. Eini olisi näin ollen myös etnoa.

Moni tässä vaiheessa ajattelee, ettei suomeksi voi pärjätä viisuissa. Ei voikaan, jos ei lähetetä suomenkielisiä viisuja. Toisaalta vähemmän puhutuilla kielillä on pärjätty viisuissa hyvin viime vuosinakin. Udmurtiksi lauletulla kappaleella on saatu 2. sija, Viro on saanut kaksi kertaa 6. sijan viroksi ja Unkari 10. sijan unkariksi. Kaikki nämä sijoitukset ovat tulleet viimeisen seitsemän vuoden aikana ja mainitut kielet ovat sukua suomen kielelle. Haluan myös huomioida Kuunkuiskaajien menestyksen viisuissa puhelinäänten osalta: niillä äänillä Suomi olisi ollut semifinaalissaan 6. sijalla.

Einin kappaletta pidetään diskoiskelmänä. Minusta tässä kappaleessa Draamaa on samaa henkeä kuin Suomen viisuissa 1985 Eläköön elämä ja 1987 Sata salamaa. Näistä kappaleista pidetään laajasti edelleenkin, joten tässä olisi hieno mahdollisuus lähettää suomenkielinen diskoiskelmä ensimmäisen kerran puhelinäänestyksen aikana. Draamaa on tarttuva kappale, joten se olisi siinäkin mielessä erinomainen valinta.

Einillä olisi myös valmis viisusetti moneen viisukonserttiin, joita pidetään pitkin kevättä eri maissa. Hän voisi esittää kappaleensa Draamaa lisäksi karsintakappaleensa vuodelta 1996 Aina sun luonas (joka oli muuten ykkössuosikkini vuoden 1996 karsinnassa), Ruotsin karsintojen käännöskappaleen Haloo hela Finland, israelilaiset käännösviisut Liian pian ilta päättyy ja Vie, vie, vie, tanskalainen käännösviisu Juuri sitä minä kaipaankin ja espanjalainen käännösviisu Kerro mulle. Promoaminen näilläkin avuilla auttaa menestymisessä.

Einin persoona sopisi myös viisulavalle. Häntä voisi kuvailla ryhdikkääksi, kypsäksi ja säteileväksi naiseksi. Hänellä esiintymiskokemus pitkän linjan artistina on eduksi. Harvemmin on näin pitkän linjan artistia nähty viisuareenalla.

Näin ollen Eini ja Draamaa tulisi kuulla Globenissa niin semifinaalissa kuin finaalissakin. Kaikki siis äänestämään Eini edustajaksemme!

t. Jukka

Miksi lähdin viidennen kerran TYYn edustajistovaaliehdokkaaksi?

Olen ollut Vihreiden äänestäjä jo vuodesta 1996 lähtien. Vain kahdesti olen äänestänyt SDP:n edustajaa vaaleissa, mutta silloinkin siksi, ettei ole ollut vihreää ehdokasta. Ne olivat presidentinvaalien kakkoskierrokset 2000 ja 2006, jolloin ykköskierroksilla äänestin Heidi Hautalaa.

Vuosien varrella minua on kosittu eri puolueisiin. Edustajistovaaleissa olen ollut aina Vihreän Listan ehdokkaana. Minua on kosittu myös Vihreän Vasemmiston, kasvatustieteilijöiden Eduxin (jonne melkein suostuinkin ensimmäisellä kerralla) ja  yhteiskuntatieteilijöiden Soihdunkantajien listoille. Vihreä Lista kuitenkin on minulle se läheisin, toimintatavoiltaan oikeudenmukaisin ja rehellisin vaihtoehto. Koska iskulauseeni on "Lisää sosiaalista oikeudenmukaisuutta!", koen, että paras paikka sillekin on Vihreä Lista.

Nyt jos koskaan olisi paras vuosi äänestää minut TYYn edustajiston jäseneksi. Kolmena viimeisimpänä kautena olen päässyt varasijalta Vihreää listaa edustamaan. Näin ollen olisin kokenut edustaja, jolle yhdenvertaisuus on elämän suurimpia seikkoja. Elämänkokemusten tuoma kypsyys auttaa suhtautumaan niin nuorempiin kuin aikuisempiin opiskelijoihin.

Vaaliohjelmani mukailee vuoden 2013 vaaliohjelmaani. Hyvää ei kannata heittää pois, joten päivitin sen vain vastaamaan nykyhetkeä. Tässä se on:

1.  Koulutusta kaikille:

-  Opiskelijat opetussuunnittelijoiksi
Opiskelijat tietävät itse parhaiten sen, mitä ja miten haluavat opiskella. Tämän takia TYYn on otettava vahvempi rooli totuuden viestittäjänä. Motivoitunut opiskelija, joka saa hyviä oppimistuloksia aikaan, on tiedeyhteisön etu. Siksi opiskelijat on otettava entistä paremmin mukaan suunnittelemaan opintoja.

- Maksuton, laadukas koulutus
TYYn on edelleen pidettävä huolta maksuttoman koulutuksen olemassaolosta. Hyvälaatuisen koulutuksen vaatiminen on kuuluttava TYYn koulutuspoliittiseen edunvalvontaan jatkossakin. Opiskelijan on tunnettava oppivansa ja saavansa motivoivaa tutkielmien ohjausta.

- Ei opintotuen ja koulutustukien leikkauksille!
Vaikka ylioppilaskunta ei päätäkään näistä asioista, niin silti sen kuuluu ottaa kantaa. Haluan toimia ylioppilaskunnassa, joka puolustaa opiskelijoiden mahdollisuutta rahoittaa elämänsä opiskeluun riittävien tukien kautta. Tähän kuuluu niin opintotuki kuin aikuisopiskelun mahdollistavat tukimuodot.

2. Hyvinvointi hallitsevaksi:

 - Ennaltaehkäisy ensisijaiseksi
Yleisesti on tiedossa, että YTHS:n mielenterveyspalveluita käytetään paljon. Silti niihin on pitkät jonot. Sen vuoksi ennaltaehkäisyyn TYYn on panostettava enemmän. Tämä tapahtuu mielekkään toiminnan järjestämisellä. Esimerkiksi koko ylioppilaskunnalle suunnattuja alkoholittomia peli-iltoja tai muita vastaavia tulisi olla enemmän. Myös vertaistukiryhmiä tulisi perustaa. Hyvään mielenterveyteen kuuluu myös monipuolinen ja terveellinen ruoka, johon TYY voi vaikuttaa Unican ravintoloissa.

- Korkeakoulukiusaamisen vastainen kampanja
TYYn tulee järjestää korkeakoulukiusaamisen vastainen kampanja, joka näkyy niin tapahtumina kuin julistekampanjanakin. Sen tehtävänä on saada opiskelijat tunnistamaan kiusaamisen muodot ja oppimaan siihen puuttumisen keinot.

- Osallistaminen päämääräksi
Yhdenkään opiskelijan velvollisuus ei ole jäädä yksin ryhmien ulkopuolelle. Ihmisen myönteiseen minäkuvaan liittyy olennaisesti itsensä tunteminen arvostetuksi jäseneksi omassa yhteisössään. Tämän vuoksi TYYn on pystyttävä tarjoamaan mielekkäitä osallistumismahdollisuuksia jokaiselle jäsenelleen. Näin ollen hallituksen yhdenvertaisuusvastaavalle kuuluu lisätä osallisuus näkyväksi työalueeksi. Osallistamisessa on otettava huomioon ikä, sukupuoli, terveydentila ja muut persoonalliset tekijät.

3. Palveluita puolustettava:

- TYYn kirjasto perustettava uudelleen
TYYn kirjasto oli historiallisesti arvokas ylioppilaskuntamme toimintamuoto, jollaista ei millään muulla ylioppilaskunnalla enää ollut. Silti jotkut edustajistoryhmittymät onnistuivat tekemään kulttuurihistoriallisen oikeusmurhan, mikä oli myös erittäin huonoa ja stressaavaa henkilöstöpolitiikkaa. Kirjasto kuitenkin tuotti palveluja ja iloa opiskelijoille. Näin ollen kirjasto on perustettava uudestaan, koska se ei ollut mikään suuri menoerä.

- TYYlle oma rantamökki
Moni ainejärjestö järjestää mielellään mökki-iltoja ja -viikonloppuja. Niistä kuitenkin on paljon pulaa ja hinnat ovat hankalat etenkin pienemmille ainejärjestöille. Tämän vuoksi TYYn on hankittava mökki, jossa voidaan olla yön yli, järjestää juhlia ja sitsejä sekä rennompia tapahtumia. Paikan on hyvä olla lähellä luontoa, koska opiskelijat nauttivat ympäristöstä.

- TYYn pieniä alayhdistyksiä tuettava paremmin
TYYn pienet alayhdistykset joutuvat kehittelemään moninaisimpia keinoja järjestääkseen toimintaa. Sen sijaan isommilla yhdistyksillä on paremmat edellytykset ja jotkut, liikelaitosmaisesti toimivat voivat kustantaa jäsenilleen todella monia tapahtumia. Näin ollen pienemmilläkin alayhdistyksiillä on oltava mahdollisuus järjestää esimerkiksi vuosijuhlat tai jokin muu pitempiaikaista varainkeruuta vaativa projekti ilman, että toiminta-avustukset laskevat ja näin ollen rapauttavat yhdistyksen toimintaa.

***
Jotkut empivät äänestämistäni. Monien vaalien aikana olen saanut kuulla seuraavia syitä, joihin vastaan nyt:

1. Et biletä tarpeeksi paljon!
Anteeksi nyt vain, mutta tässä ei valita vuoden bilettäjää. En viihdy kovalla volyymillä höystetyissä diskoissa, koska saatan saada äkkiä migreenin hälystä.

2. Olet oikeilla asioilla, mutta väärällä listalla!
Kiitos henkilökohtaisesta palautteesta, mutta listani on mielestäni lähinnä omia eettisiä arvojani. Olen valinnut poliittistaustaisen listan siksi, että silloin arvot ovat selkeimmät. Tiedekunta ei sinänsä ole arvo, joten en koe tiedekuntalistoja omikseni. Vihreys on arvonani ollut jo pitkään, tavallaan jo lapsesta saakka. Plussaa on puoluekurittomuus, emme heittele ihmisiä pois ns. väärien mielipiteiden vuoksi emmekä langeta julkisia rangaistuksia.

3.  Sulla on niin paljon muuta...
Anteeksi nyt vain, mutta voisitko kertoa, mitä muuta minulla on? Toki olen aktiivisesti osannut hakeutua ja hankkiutua moniin eri tehtäviin. Ei kuitenkaan kannata tehdä päätöksiä pelkkiin oletuksiin vedoten. Kahdeksi ensi vuodeksi minulla ei ole sellaista sitoumusta, joka estäisi toiminnan edustajiston jäsenenä.

4. Olet hoitanut tehtävän X huonosti, niin en voi sinua mitenkään kannattaa.
Kiitos palautteesta. Muistuttaisin sinua, että se, joka ei tee virheitä, ei tee kyllä juuri mitään muutakaan. Oletko muuten varma, että tiedät koko tapauksen X? Olemmeko keskustelleet tästä asiasta aikaisemmin?  Luultavasti emme. Tutustu ihmiseen ja asioihin, äläkä jämähdä mielikuviin.

5. Et kuitenkaan tule valituksi, joten ääneni menisi hukkaan.
Itse asiassa ihmisille tulee erilaisia elämäntilanteita, kuten vaihto-opiskeluja ja valmistumisia. Sen mukaan listan paikat elävät. Olen myös päässyt kolmella kaudella varaedustajana kokoukseen ja aina olen lähtenyt mukaan. Edustaminen päätöksenteossa on minulle kunnia-asia, jota ei noin vain voi sivuuttaa. Lisäksi ääni menee listan hyväksi myöskin, jolloin se saattaa ratkaista jopa viimeisen paikan!

6. Sinun olisi jo aika valmistua!
Kiitos huolenpidostasi. Jos aivan kaikki olisi mennyt niin kuin unelmissa, olisin varmasti valmistunut jo vuosia sitten. Näinhän kuitenkaan ei ole. Jotkut saavat enemmän haasteita ja toiset taas vähemmän. Minulle niitä on tullut roppakaupalla. Haluan huomauttaa myös sen, että positiivinen vaalitulos eli valituksi tuleminen edesauttaa valmistumistavoitettani, koska hyvällä tuulella on mukavampi opiskella. 

***

Jotkut voivat ihmetellä, miksi en mainitse joitakin asioita. Lyhyesti kerron muutaman seikan. Olen kaikkien sukupuolten vapautta ja oikeuksia tukeva liberaalifeministi, jolle erityisesti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeudet ovat lähellä sydäntä. Vammaisten oikeudet ovat selviä asioita myös. Eläimet ovat minulle merkityksellisiä, sillä he ovat minun ystäviäni. Sen vuoksi olenkin ollut lakto-ovovegetaristi jo 19 vuotta, enkä käytä kuollutta eläintä vaatteissani. Ympäristö on monin tavoin meille kaikille tärkeä, enkä halua tuhota sitä.

Joten voit mielestäni huoletta äänestää minua edustajistoon. Otan myös mielelläni vastaan viestejä, jotka voisivat olla kehittäviä niin maailman parantamista kuin sinunkin asioitasi kohtaan.

Lämpimin edustajistovaaliterveisin,

Jukka

Miksi äänestän eduskuntavaaleissa Helena Särkijärveä?

Viime keväänä sain yhteydenottoja eurovaalitohinoiden aikaan monilta ja yksi heistä oli Helena Särkijärvi. Hän loi itsestään aktiivisen ihmisen kuvan jo silloin. Kesällä puoluekokouksen aikaan keskustelimme useammista asioista ja huomasin, että yhteistyöhaluisuus ja erimielisyyksistä keskustelemaan kykeneminen olivat hyvin samaa tyyliä meillä molemmilla. Sitten myöhemmin sain Helenan tietää olevan ehdolla eduskuntavaalien jäsenäänestyksessä. Syyskuun alussa hän sitten tekikin ison palveluksen: hankki Turun Vihreiden Niittyjen seurakuntavaaliehdokaslistoille kaksi ehdokasta.

Näiden perusteella minun olikin helppo laittaa jäsenäänestyksessä Helena itseni jälkeen heti toiseksi. Erityisin kriteeri jäsenäänestyksessä olikin itselleni se, kuinka ehdokas kohtelee minua ja tässä mielessä Helena nousi ylitse muiden. Helenalle kävi hyvä tuuri, kun hän päätyi 8. sijalle. Itsellenihän kävi harmittavammin: jäin toisena ehdokkaana ulos ja vastaavasti ensimmäisenä miehenä ollen 15. lopputuloksissa.

Jos mietin kokonaisuudessaan Helenan vihreää profiilia, ei hän ole yksi yhteen itseni kanssa. Ei kukaan vastaa tietenkään täysin itseäni, mutta lähempiäkin valintoja voisi olla. Oma profiilini on tiukasti painottunut nyt sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja ehdokaslistallamme ei ole ketään, joka olisi siinä niin lähellä itseäni. Tässä yhteydessä kuitenkin voin todeta, että tulen kirjoittamaan yhteisen suositusviestini kaikista ehdokkaista, kunhan viimeinenkin ehdokas on julkisuudessa.

Helena pitää ympäristön, eläinten, saariston ja maaseudun puolta, mutta hän on myös kokenut koulutusalan ihminen. Nämä teemat koskettavat minua paljon, sillä niissä on paljon myös itseäni. Ympäristö on monimuotoinen ja sen vuoksi todella merkityksellinen. Eläinten kohdalla meillä on samansuuntaiset tavoitteet ajateltaessa eläinten hyvinvointia. Saariston ja maaseudun pitäminen elinkelpoisena on meille molemmille merkityksellistä, sillä kaikki eivät viihdy betoniviidakoissa. Koulutuksen piirissä on paljon tehtävää ja uskon, että me molemmat haluamme työskennellä toimivan koulutuksen puolesta.

Vaikka autan kaikkia ehdokkaitamme, olen erityisesti Helenan kampanjassa mukana. Helenan kampanjan avajaiset järjestetään Paraisilla 17.1. Kiinnostuneiden kannattaakin ilmoittautua 9.1. mennessä Helenalle. Facebook-tapahtumaan pääset täältä: https://www.facebook.com/events/387800774703691/?fref=ts . Itsekin olen tietysti ilmoittautunut mukaan. Tule sinäkin! :)

t. Jukka

Teenpä ”Oletko erityisherkkä?”-testin...

Olen viime vuosien aikana saanut kuulla olevani todella herkkä. Se saa minut mietteliääksi. Aiheutanko ihmisille oikeasti epävarmuutta, pelkoa ja ahdistusta? Olen saanut välillä kuulla, että minun pitäisi koventaa itseäni. On myös hyvä saada palautetta, mutta mikäli sitä antaa, sitä pitää antaa tarkemmin. Pelkkä ”tee jotakin” -kehotus tai -käsky ei anna ymmärtää, ryhtyäkö luolamieheksi vai rynnätäkö kuntosalille.

Olen tutustunut viime aikoina enemmänkin erityisherkkä-termiin. Nyt teen tämän testin, mutta perustellen vastauksiani. Sen vuoksi tästä blogikirjoituksestani tuleekin poikkeuksellisen pitkä.

Olenko erityisherkkä? Testi ja sen taustat on luettavissa täältä: http://www.savonsanomat.fi/uutiset/kotimaa/oletko-erityisherkka/1892032 . Käyn itse läpi kysymykset ja vastaan väitteisiin, ovatko ne totta vai eivät.

1. Huomaan helposti yksityiskohdat ja vivahteet ympäristössäni.
   Totta. Jään helposti katsomaan kukkivia kukkia tienvarsilla ja sama koskee esimerkiksi lintuja.
   

2. Muiden mielialat vaikuttavat minuun.
   Totta. Varsinkin, jos joku on vihainen tai surullinen, reagoin heti, ja minun on pakko saada asia parannettua, jotta toisella on parempi olo.
   

3. Olen yleensä hyvin herkkä kivulle.
   Totta. Tunnen herkästi pienetkin kipua aiheuttavat tekijät, kuten jalkapohjan tai kantapään pienet rakot, joita tulee uusista kengistä usein.
   

4. Kiireisenä päivänä huomaan, että tarvitsen vetäytymistä lepäämään pimennettyyn huoneeseen tai johonkin, missä saan olla rauhassa ja ilman ärsykkeitä.
   Totta. Varsinkin silloin, kun en koe olevani hallitsemassa asioita täysin, haluan pimeään.
   

5. Olen erityisen herkkä kofeiinin vaikutukselle.
   Totta. Luulin, että en olisi, mutta totuus on toinen. En oikein voi juoda kahvia kuin pienissä määrin, mutta rakastan kahvin tuoksua kovasti. Nykyisin olen kevytkolajuomiin koukussa ja tarvitsen niitä päivittäin.
   

6. Rasitun helposti voimakkaista ärsykkeistä kuten kirkkaista valoista, voimakkaista tuoksuista, karkeista kankaista iholla tai lähellä kuuluvasta sireenin äänestä.
   Totta. En ole nauttinut kirkkaasta auringonpaisteesta, vahvoista hajuvesistä ja eräs kangaslaatu lompakoissa ärsyttää sormiani. Yleisen hälytysmerkin soitosta oloni vaivaantuu.
   

7. Minulla on rikas ja monimuotoinen sisäinen elämä.
   Totta. Koen nauttivani helposti todella pienistä iloista. Esimerkiksi kehräävä ja puskeva kissa sylissäni on minulle suurempi ilo kuin moni muu asia elämässä.
   

8. Minulle tulee epämukava olo kovista äänistä.
   Totta. En viihdy enää juurikaan diskoissa, koska saan niissä helposti päänsärkyä ja jopa aurallisen migreenin oireita (kellertävä valopilkku pomppii näkökentässä).
   

9. Liikutun syvästi taiteesta tai musiikista.
   Totta. Kauniit taide-esitykset voivat saada minut itkemäänkin.
   

10. Olen tunnollinen.
    Totta. Teen asiat, joihin ryhdyn, todella tunnollisesti. Välillä ne saattaa viedä ajan muilta asioilta.
    

11. Säikähdän helposti.
    Totta. Säpsähdän, kun ainejärjestön huoneen ovi aukeaa. Mikäli aiheutan vahingossa vahinkoa jollekin toiselle, säikähdän sitäkin.
    

12. Hermostun, jos minun pitää tehdä paljon asioita lyhyessä ajassa.
    Totta. Näin on etenkin silloin, kun asiat ovat vaativia.
    

13. Huomaan helposti, mitä tulee tehdä, kun ihmiset kokevat epämukavuutta fyysisessä ympäristössä (muutan esimerkiksi valaistusta tai istuimia).
    Totta. Yritän auttaa parhaani mukaan.
    

14. Ärsyynnyn, kun ihmiset yrittävät saada minut tekemään liian monia asioita kerralla.
    Totta. Näin käy varsinkin silloin, kun minua vaaditaan tekemään asioita, jotka eivät kuulu minulle ja joihin olen haluton.
    

15. Yritän kovasti välttää virheitä tai asioiden unohtamista.
    Totta. Olen itseäni kohtaan aika armoton perfektionisti. Haluan miellyttää mahdollidimman monia.
    

16. Pyrin aktiivisesti välttämään väkivaltaisia elokuvia tai tv-ohjelmia.
    Totta. Veri ja veriteot ovat ällöttäviä, mutta toisaalta pidän kyllä poliisiohjelmista, koska niissä on enemmänkin tutkintaa ja paljon muuta.
    

17. Tulen epämiellyttävän virittyneeksi, kun ympärilläni tapahtuu paljon asioita.
    Totta. Monta kertaa haluaisin vaikuttaa muita auttaen, mutta aina vain ei pysty.
    

18. Kova nälkä aiheuttaa minulle voimakkaan reaktion, haittaa keskittymistä tai mielialaa.
    Totta. Nälkäisenä tulen aika kiukkuiseksi, eikä mistään tunnu tulevan enää mitään.
    

19. Muutokset elämässä sekoittavat minua.
    Totta. Silloin stressaannun, vaikka kykenenkin joustamaan melkoisen hyvin.
    

20. Huomaan ja nautin hienovaraisista tuoksuista, mauista, äänistä ja taideteoksista.
    Totta. Miedot tuoksut, maut, rauhalliset äänet ja kauniit, herkät taideteokset ovat mieleeni.
    

21. Pidän tärkeänä järjestää elämäni siten, että vältän mullistavia ja kuormittavia tilanteita.
    Totta. Kuitenkin tiettyjä haasteita täytyy olla. Siksi haluan myös kunnon vastuuta.
    

22. Kun joudun kilpailemaan tai suoritustani tarkkaillaan, alan täristä tai tulen niin hermostuneeksi että suoriudun huonommin kuin normaalisti.
    Totta. Minulla tentit menevät yleensä heikommin kuin pitäisi, samoin hermostun karaokea laulaessani pienestä yleisömäärästä. Harvemmin tärisen, mutta muistan näinkin käyneen eräässä tentissä. Sain siitä kuitenkin haluamani arvosanan.
    

23. Kun olin lapsi, vanhempani tai opettajani pitivät minua herkkänä tai ujona.
    Totta. Ehkei minua voitu pitää ujona, mutta herkkänä kylläkin. Muistan itkeneeni lapsena useammin kuin moni muu.
    

Testin mukaan kyseessä on todennäköisesti erityisherkkä ihminen, jos totta-vastauksia 12 tai enemmän. Pystyin antamaan kaikkiin 23 kohtaan totta-vastauksen.



Erityisherkkyys ei ole sairaus, vaikka varmaan moni voisi niin kuvitella. Itsellenikin oli helpotus saada tietää tämä, että en ehkä olekaan niin kamalan outo. Toki olen voimakkaan herkkä, mutta en koe syytä sen häpeämiseen. Se on vain minun persoonallisuuttani, ei sen enempää, eikä sen vähempää.



Vastaan mielelläni kysymyksiin erityisherkkyyttäni koskien. Asia on varmasti monille uusi.



t. Jukka